torstai 12. tammikuuta 2012

Hei mitä tää oikein on ja miksi ihmeessä?


Oletko koskaan harmitellut herättyäsi, ettet osaa piirtää jotain unessa näkemääsi? Minä olen. Ymmärtääkseni moni meistä on.

Eräänä aamuna, reilu vuosi sitten, heräsin nauraen. Olin unessani koristelemassa korkokenkiä kuorrutetuilla piparkakuilla. Uni oli sekä napannut käsillä olleen vuotuisjuhlan että satunnaisen innostukseni leivontaan ja paiskannut ne yllättävään yhteyteen.

Alitajuntani tuotos piti minut hyväntuulisena pitkälle päivään. Uneni yksinkertainen ja kiltti järjenvastaisuus jäi siksi lähtemättömästi mieleeni. Siitä se ajatus sitten lähti. Jospa rekonstruoisin unen idean. Hankkisin niin samankaltaiset kengät kuin suinkin ja koristelisin ne prikulleen niin kuin unessani.

Miksi ihmeessä, pohti häviävän pieni järkevä osa minua. Miksei, se voi olla pähkähullua, mutta sitäkin hauskempaa. Unesta tulisi vähän niin kuin totta, leikkisä puoleni hekotteli ajatukselle.

Aloin myös miettiä muita uniani, joiden tarjoamia ideoita voisi olla mahdollista toteuttaa. Aikaa kului. Näin lisää unia hyväntuulisine yksityiskohtineen.

Päätin viimein ryhtyä tuumasta toimeen ja perustaa blogin, johon kerään kuvia unistani. Omaksi ilokseni, ehkä oppiakseni jotain uutta, kenties oppiakseni valokuvaamaan, suunnittelemaan kuvia. Jos ei muuta niin olemaan entistä kreisimpi, sellaisella hyvällä tavalla.

Blogin idea on siis yksinkertainen: kun alitajuntani keksii uneni aikana jotain sellaista, jonka voi kutakuinkin helposti ja kohtuuhintaisesti toteuttaa, ja joka inspiroi minua tarpeeksi, pyrin toteuttamaan sen. Ja ottamaan siitä valokuvan, koska en edelleenkään osaa piirtää tai maalata mitään tikku-ukkoa haastavampaa.

Ehdoton ja ainoa sääntöni on, että konseptin, esineen, näkymän tai mitä ikinä mielestäni toteuttamiskelpoista olen sattunut uneksimaankaan, tulee olla peräisin näkemästäni unesta. Ei haavekuvasta, höttöisestä puoliunesta tai päivätajunnan hauskasta ajatuksesta vaan oikeasta unesta.

Sommittelussa ja sen sellaisessa otan toki taiteilijan (taiteilijan, ahahahaa!) vapauden. Pääasia, että unen tarjoma idea välittyy mahdollisimman selkeänä.

Olen valokuvaajana täysi aloittelija, ja lähinnä tämä onkin eräänlainen typistetty, verkkaan päivittyvä, unikuvapäiväkirja omiin selittämättömiin tarpeisiini. Hullu pienimuotoinen kokeilu, joka tekee elämästäni hieman hauskemman.

Blogilla ei ole varsinaisesti esikuvaa, mutta - näin jälkeenpäin ajateltuna - olen saattanut alitajuisesti, käänteisen kummallisesti ja jotenkin väärän koivun kautta saada idealleni sysäyksen mainiosta Mila's Daydreams-blogista.

Kauniita unia!